TALVINEN TARINA

Jo portilla voi aistia asian, hra Satakunnan Karhu valkoisessa päähineessään toivottaa tulijan tervetulleeksi, on mukava ajaa koti alueelle.

Aurattuja ja tilavia teitä on hyvä ajella, valita sopiva leiriytymispaikka, kirjautuminen sujuu mallikkaasti vastaanoton ohjeiden mukaisesti ja tarpeelliset ohjeet, avaimet yms. saadaan saman tien käyttöön.

Viikonloppuisin paikalla päivystää joku Kunkun isännistä, puoleensa voi kääntyä kaikissa asioissa, jotta olo tuntuu kotoiselta ja mukavalta.

Viikonloppuina pyritään järjestämään erilaista ja erikoistakin tekemistä, lapset otetaan toki erityiseen huomioon ja näin aikuisetkin viihtyvät.

Kunkun sosiaaliset tilat ovat viikonloppuisin auki, arkisin oma avain avaa ovia.  Lasten käytössä ovat Nuorten Tila peleineen ja leikkeineen, jäädytetty Lasten Maailman asfaltti houkuttaa luistelemaan tai liu`uttamaan curlingia.

Kokeilla voi vaikka Paavo Pesusienen talvista hahmoa tai lumiukon porkkana- nenän liittämistä paikoilleen.

Saunominen kuuluu ehdottomasti päivän ohjelmaan, Kunkun saunoista kaikki kolme ovat vieraiden käytössä.

Allasalueen saunat totta kai, mutta myös puilla lämmitettävä pikku sauna, joka onkin eksoottisen tuntuinen kokemus talvipakkasella, voi myös varata oman yksityissauna vuoron tilavassa ja tasokkaassa tilaussaunassa, ihan omassa rauhassa kylpien.  Saunomisesta infotaan vastaanotossa.

Talven saapuessa SFC Kuninkaanlähteen rinteille hoidetut ja hyväkuntoiset ladut houkuttelevat karavaanarit hiihtämään Hämeenkankaan loistaviin maastoihin.  Latuverkostoon voi tutustua päävalikon linkistä tai Kankaanpään kaupungin Visit Kankaanpää - linkistä.

  

Tekemistä Kunkulla siis riittää, talvisin järjestetään yllätyksiäkin ja tietysti hiihtolomaa odottavat useat, talven päätapahtuma kokoaa karavaanareita Kunkun rinteille, soppatykki höyryää ja sukset saavat kyytä, luistimet laulavat ja nokipannukahvi maistuu.

 

LISÄÄ LÖYLYÄ

Sauna kuuluu suomalaiseen elämänrytmiin, sanotaan sen olevan välttämätön ja korvaamaton, kerrassaan ohjelmanumero suomalaisten vapaa-ajan vietossa, näin varmaan myös suomalaisessa leirinnässä.

Kunkulla saunominen on ohjelmanumero, tilavat ja laadukkaat saunatilat allasalueella luovat siihen erinomaisen mahdollisuuden, uimalan hieno miljöö ja perheen yhteinen "saunamatka" uimisineen ja lasten vesileikkien riemut aikuisten valvonnassa ovat jotain, mitä aina ei ole tarjolla.

Lisää löylyä näytetään kaipaavan.  Tuohon tarpeeseen hankittiin Pikku Puusauna Kunkuntuvan kupeeseen, sen idea on itsepalvelu-periaatteella toimiva "seurustelusauna" tai miten sitä nyt halutaankaan kutsua.  Pikku Puusaunan aukiolonaikojen ja sen käyttäjien kertoessa omaa tarinaansa jykevän kivipöydän ääressä saattaa tulla toiveita muustakin.

Kunkkulainen saunakulttuuri intoutui juhannusjuhlien innoittamana kokeilemaan telttasaunaa, peräkärryn päälle rakennettua löylyhuonetta ja hurjemmat toivoivat vielä savusaunaakin käyttöön,  jätettiinpä siitä oikein virallinen aloitekin yhdistysjohdolle, siis lisää löylyä kiukaille kaivattiin.

Savusaunaprojekti lienee ja onkin suuremman luokan investointi, välttämätönkö, tuskin mikään sitä on.  Paitsi suomalainen sauna.  Miltä sitten näyttäisi savusauna Kunkun rinteillä vai tulisiko sen sijaita allas-alueen välittömässä läheisyydessä tai olisiko se syytä rakentaa erillisen "saunamaailman" yhteyteen.  Siinä vasta pohdittavaa onkin.

Savusaunaprojektin ja koko savusaunan toimintamalli on kuitenkin kiireetön pitkäkestoinen lämmitysmanoveeri, jonka tulisi kruunata suomalainen saunomiskulttuuri ja kunnioittaa sen perinteitä.  Siksi sen tulisi olla erityisherkkua eikä niinkään jokapäiväistä sellaista, ainakin kirjoittajan mielestä.  Juuri siksi sen kuuluisi saada erityiset puitteet ja lämmitysaika elääkseen, vaikkapa vain tapahtumien ja viikonloppujen yhteyteen.  Että sen arvo säilyisi.

Että lisää löylyä vaan savusaunan kiukaalle.
   

 

 

    

HAUSKA JA LUOVA HOMMA, TUUKKO TEKEEN ?

Kunkulla kerrotaan, että emeritus-hommat kutsuvat yhdistyksen jäsen- ja tiedotuslehden päätoimittajaa, joo´o, niin kerrotaan.  Tuleva emeritus tokasi tässä taannoin " Päivät muistelen ihmisten nimiä ja yöt hyppäjän kusella", mikä tarkoittaa, että on aika saada uusia ideoista ja tekijöitä kehiin ja vanhojen siirtyä lehden lukija-osastoon.

Millainen pesti sitten oottelee uutta päätoimittajaa ?  Helppo homma, hauska ja luova sekä itsenäinen omannäköinen posti, sellainen jossa kirjoittajan sielunelämä näkyy tekstissä ja miksei myös rivien väleissä.  Lehti ilmestyy pari kertaa vuodessa, touko- ja joulukuussa, tehdään digiversiona ja jaetaan jokaiseen jäsenkotiin s-postitse, n. 2000 kpl.

  

Eikä itse tarvitse värkätä kaikkea, apuna häärivät ammattitaittaja, muutama toimittaja sekä yhdistyksen markkinointitiimi, joka hoitaa mainoshommat.  Mitä Sf Caravan Satakunta ry sitten odottaa uudelta päätoimittajalta, no itsenäistä ilosta mieltä sekä työskentelyä, ideointia ja kirjoittamista asioita "paperille" ja lehtitiimin johtamista hallituksen kanssa sovitun mallin mukaisesti.  Eikä kokemus karavaanari-toiminnasta ole edellytys, mutta ei haittakaan. Tai jos kuulut junioriosastoon, sekin käy, työ tekijäänsä opettaa.  

Jos haet hauskaa ja luovaa hommaa hoitamaan, ota yhteyttä Jukkaan tai Olliin, alla tiedot sekä tutustu lehteemme täällä kotisivuillamme.

jukka.latvala@sfcsatakunta.fi 040 7769774

olli.jorva@gmail.com 040 7356813

 

KARAVAANARIN PALVELUT

Eräällä suositulla alustalla keskustellaan karavaanarien palveluista, tai oikeastaan matkaparkkilaisten palveluista.  Keskustelun avaaja kyseenalaistaa myös keskusjärjestömme roolin karavaanareiden edunvalvojana ja etujärjestönä sekä kertoo SF Caravan ry:n olevan etupäässä leirintäalueiden ja matkaparkkien asialla.

Avatun keskustelun fokuksena on vesipisteiden ja septitankkien tyhjennyspisteiden sijoittaminen pääkulkuteiden tuntumaan tai huoltoasemille.  Blogisti ymmärtää kirjoittajan sanoman, nykyisin karavaanarin kalustossa on liki kaikki tarvittava, vain pari puuttuu.  Vesi ja sen seurannainen, kemssan tyhjennys.

Mitä tulee kirjoittajan kantaan edunvalvonnasta, se osa tekstistä menee menojaan paikkaansa pitämättömänä.  Eikä siihen olisi edes tarvittu SF Caravan ry:n puheenjohtajan Olli Rusin hyvää vastinetta.

Keskustelu alustalla käsittelee mahdollisuuksia keventää käytettyä ja jalostettua tavaraa ja toisaalta tankata raikasta vettä, joko ilmaiseksi tai jollain hinnalla, tilalle.  Keskustelijat alustalla ovat yhtä mieltä siitä, että leirintäalueilta tähän pulmaan saa helpotusta, mutta hinta ja manöverit alueilla saattavat olla joillekin este.  Ongelmaan ehdotetaan maksua muutamasta eurosta kymppiin, jotkut hurjimmat haluavat ilmaiseksi, tai sen kytkemistä ns. päiväkäyntimaksuun.  Euroopassa maksut vaihtelevat ilmaisesta puoleen kymppiin.  Oleellista on, että tarvetta on.

Keskustelun avaaja kirjoittaa myös monen karavaanarin menevän mielummin puskaparkkiin, kuin varsinaisille leirintäalueille, muutaman metrin päähän siellä norkoilevista kanssakaravaanareista.  Hyväksyttävää ja oikeutettua.  Jokaiselle tulee olla oma tapansa matkata.

Leirintäalueiden tulee ottaa tästä kaikesta koppi.  Alueiden tulisi miettiä eri vaihtoehtoja niitä kaipaaville.  Jos joku ei halua kanssakaravaanaria muutaman metrin päähän, sitten hänelle voidaan järjestää mahdollisuus kipata septinsä rööriin asiaankuuluvaa korvausta vastaan ja tankata raikasta vettä toisesta luukusta, tipauttaa vielä roskapussinsakin molokkiin.  Näin siis halutessaan.

Mutta ei ilmaiseksi, koska ilmaisia lounaita ei ole, vaan ne syödään aluemaksun maksaneiden kanssa leirintäalueiden porttien sisäpuolella.

 

BLOGISTI

Luet weblogia, kotoisemmin blogia, joksi verkkosivua tai -sivustoa kutsutaan ja johon joku (bloggaaja) tuottaa sisältöä niin, että vanhat kirjoitukset ovat luettavissa aikajärjestyksessä, uusien lisäksi.

Tämä blogi ei ole SF Caravan Satakunta ry:n virallinen blogi, blogin kirjoittaja tulee jäsenistöstä ja kirjoittaa seniori-menttaliteetillä artikkeleita, tarinoita ja mielipiteitäkin asioista, jotka sivuavat karavaani-harrastusta.  Blogisti edustaa kirjoituksillaan itseään, mutta muutaman kymmenen vuoden rupeama SFC Kuninkaanlähteen aktiivina sen toiminnassa katsotaan eduksi ja kirjoituksensa poikkeavatkin tarvittaessa Kunkun Karavanaukiolle.

Miten blogiin sitten tulisi suhtautua?  No, "Ensin tutkitaan, sitten hutkitaan".

Vaikka niin.